Synninpäästö

Hieman erilainen fantasia, yhden nimimerkin innoittamana kirjoitettu.


Kävelin arasti sakastin ovesta sisään. Pöydän takana istuva ankaran
näköinen pastori kohotti katseensa. "Mitä lapsukainen etsit?",
miellyttävä ääni tiedusteli ystävällisesti. "Isä, saanhan sanoa Isä?",
kysyin kurkku karheana. "Tottakai lapseni saat sanoa", pastori vastasi
ja jatkoi: "Kerrohan huolesi nyt minulle". Pastori nousi pöytänsä takaa
ja asteli viereeni tarjoten tuolia minulle istumista varten. Pudistin
päätäni hiljaa ja tuijotin lattiaa jalkojeni juuressa. "Kiitos, Isä,
mutta minun on seisottava ja kerrottava tämä asia", sanoin hiljaisella
äänellä ja jatkoin nopeasti, kuin peläten, että rohkeuteni pettäisi,
jos en pian jatkaisi: "Minulla on siveettömiä ajatuksia, Isä." Pastori
istahti tuolille, jota oli juuri tarjonnut minulle ja risti kätensä.
"Niin lapseni, kerrohan millaisia?"

Huokaisin hiljaisella äänellä ja aloin kertoa papille. Joka kerran,
kun kirkonmenoissa arvoisa Isä nousee saarnastuoliin ja alkaa saarnata
tulikiven katkuisella äänellään meille syntisille herran pelosta ja
viisauden alusta, niin minä tunnen sen tulevan. Tunnen miten vatsani
pohjaa alkaa poltella, perhoset kutittelevat ja poskiani alkaa
kuumottaa. Tunnen miten synti leviää sisälläni ja polttaa minua kuin
helvetin tuli. Ja vaikka minun pitäisi kuinka hävetä näitä likaisia ja
lihanhimoisia ajatuksiani, minä en pysty ajattelemaan muuta kuin sitä,
miten Isän saarnatuolin kaidetta puristavat kädet ja valkoiset rystyset
iskevät yhä uudelleen ja uudelleen minun syntisiä pakaroitani. "Ja niin
minä Isä lankean polvilleni maahan ja anon teiltä synninpäästöä. Minun
likaiset ajatukseni tahraavat Isän uskon ja minun syntinen vartaloni
pettää minut joka kerran, kun ajattelenkin Isää siellä
saarnastuolissa", selitän viimein nyyhkyttäen pastorin edessä kyynelten
valuessa poskilleni. Laskeudun papin eteen polvilleni ja tuijotan
lattiaa hyvin anovan näköisenä.

"Vai sellaisia syntisiä ajatuksia sinun päässäsi liikkuu", pastori
sanoo nyt hiukan ärtyneellä äänellä. Nyökytän päätäni, mutta en kohota
katsettani. "Voinko Isä hyvä saada koskaan anteeksi näin suuria
syntejä?", kysyn hiljaisella äänellä.

Hetkeen ei kuulu mitään, kuulen vain oman sydämeni jyskytyksen, sillä
olen pitkään ajatellut, että minun on saatava tälle synnilleni
anteeksianto. "Isä, oletteko minulle vihainen? Voitteko sanoa, miten
saan syntini anteeksi?", kysyn uudelleen. Pappi huokaisee hiljaa, ja
sanoo sitten: "Nousehan tyttäreni ylös siitä lattialta, emmeköhän me
keksi miten tämä synti voidaan sovittaa". Nousen vapisevin polvin ylös
papin eteen seisomaan. Pappi ottaa minua kädestä kiinni ja kehottaa
minua käymään polvilleen. Katson kummastuneena pappia, sillä juurihan
hän käski minut ylös lattialta. Alan laskeutua takaisin alas, mutta
pappi puistaa päätään. "Ei lapsukainen, kun tähän minun polvilleni".
Yritän istuutua papin polvelle, mutta nyt pappi jo hieman kiukkuisena
sanoo minulle: "Ei, vaan käyt tähän minun polvieni päälle mahallesi".

Punastun korviani myöten. "Siis, tarkoittaako Isä, että tähän...peppu
pystyssä?", minä änkytän posket punoittaen. Ja tunnen sen taas. Miten
kuumottava tunne kohoaa poskilleni, vatsaani pitkin kohti nivusiani. Ja
sinne. Ja minä kostun. Laskeudun papin polvien päälle vatsalleni.
Tunnen miten papin käsi silittelee hameen peittämiä pakaroitani hetken
aikaa. Hame nostetaan vyötäisilleni, ja paljaat pakarani paljastuvat
papin katseelle. Kuulen, miten pappi vetäisee henkeä, mutta rauhoittuu
saman tien. Ilman mitään varoitusta ensimmäinen isku läjähtää
pakaroilleni. Stringini kostuvat yhä enemmän. Ja pappi lyö minua.
Pakarani kuumottavat, poskeni hehkuvat, ja tunnen miten kiihotun yhä
enemmän ja enemmän, mitä kovemmin pappi minua kurittaa.

Puren huuliani, yritän olla huohottamatta ääneen, mutta iskujen kovuus
ja napakkuus saa minut kiemurtelemaan nautinnosta papin polvien päällä.
Pappi lyö minua vieläkin kovempaa, ja minä työnnän toisen käteni
suuhuni ja upotan hampaani peukalon juureen ja puren sitä, etten
kiljuisi ääneen kiiman levitessä ja työntäessä minua yhä pidemmälle
kuumuutta kohti. Yhtä äkkiä kuin aloitti, pappi myös lopettaa
lyöntinsä. Nyyhkäisen tyytymättömänä, tunnen miten koko alapääni sykkii
ja värisee kiiman vuoksi. Hame laskeutuu hellänä olevien pakaroitteni
päälle, pappi ottaa kiinni takahiuksistani ja nostaa minut seisaalleen
eteensä.

"Sinä senkin himokas narttu, sinä häpeän pesä. Sinä tarvitset lisää
kuritusta, tämä ei ole tällä selvä", pappi sanoo ja jatkaa: "Tulet
illalla pappilaan, niin annan sinulle synninpäästön. Nyt mene ja mieti
tekojasi senkin likainen portto!". Pappi kääntää minulle selkänsä ja
astun häpeillen, kiimatipat housuissa kostuttaen ja pakarat kuumottaen
ulos sakastista.