Matkalainen

Oli kuuma kesäinen päivä. Leirintäalueelle oli jo edellisenä päivänä tullut suuri uskovaisperhe, äiti ja isä ja hyvänen aika tuota lapsi määrää...yhdeksän lasta näkyi asuntovaunun ympärillä pyörivän. Siinä oli vipinää ja vilskettä, ja silti vanhemmista uhkui vahva uskovaisuuden henki. Herkkä, pullalle tuoksuva, mutta pieni ja siro perheenäiti, ja isä kuin kukkakeppi, pieni ja jäntevä.

Pakettiautollaan leirintäalueelle saapui myös matkalainen. Iso, tumma harteikas, miehinen mies, jonka katseesta uhkui seksuaalinen voima ja itsetunto. Parkkeerasi autonsa uskovaisperheen asuntoauton viereen, ja iski silmänsä oitis hedelmälliseen pieneen äitihahmoon.

Tunteet asuntovaunulla eivät olleet yhtään toisenlaiset. Uskovaisäiti tunsi häpeäkseen suurta kiihkoa katsellessaan tuota mahtavaa siitossonnia, joka lähetti kummallista kutsuaan kohti viatonta naista.

Silmäpeliä käytiin puolin jos toisin kaiken päivää.

Uskovaisperheen isä haali aamutuimaan kaikki yhdeksän lastaan autoon ja pyrähti kaupunkiin, jätti äidin hoitelemaan vaunua lähtökuntoon, sillä matka jatkuisi vielä tänään.

Matkalainen seurasi, kuinka lapset pakkautuivat perheen autoon, ja auto pyyhälsi menojaan. Asuntovaunun ovi oli kutsuvasti auki, eikä mies miettinyt kahta kertaa kun pyyhkäisi ovesta sisään. Veti oven perässään kiinni, ja seisoi vastekkain tuon pienen, hedelmällisyyden kutsua lähettävän naisen edessä. Nainen ei saanut sanaa suustaan nähdessään tuon komean, ison ja vahvan miehen täyttävän perheensä asuntovaunun leikiten.

Mies ei kovin kysellyt, johdatteli vaan naisen edellään pitemmälle vaunuun, kellisti vuoteelle ja heitti äidin siveyttä peittävän mekon korviin, nappasi pikkuhousut naisen jalasta ja tempaisi omien housujensa sepalukset auki.

Mies ihannoi salaisesti yli kaiken hedelmällisiä naisia ja tässä jos missä oli sellainen. Yhdeksän lapsen äiti, oikea kultakaivo, unelmien täyttymys miehelle, joka tahtoi kylvää siementään jokaiseen hedelmälliseen vakoon, joka matkallaan vastaan tuli.

Siksipä turhia kainostelematta työnsi kylväjänsä tuo miesten mies tämän hedelmällistä maaperää olevan naisen viattomaan (ja luoja yksin auttakoon! märkään ja kiimaiseen uskosta huolimatta) vakoon ja alkoi kyntää toden teolla. Naisen voihkaisut ja kiimaiset lantion työnnöt miehen kalua vastaan kertoivat omaa kieltään naisen halusta saada tuon matkalaisen kuuma siemenlasti sisäänsä. Matkalainen oli säästänyt siementään, ei ollut laskenut sitä kenenkään vakoseen moneen aikaan, ja uskovaisäidin villi himo vei miehen täysin mukanaan, ja mies laukesi laskien siemenensä naisen kuumaan vakoon.

Montaa sanaa keskenään ei vaihdettu, mutta sama kiima molempien sisällä poltti niin kovin, jännitys aviomiehen ja lapsien tulosta siihen vielä lisättynä, että naisen vakonen kutsui miehen uuteen kyntöön saman tien. Kiimaisen uskovaisäidin märkää vakoa kyntäessään mies ihmetteli, kuinka voi pienen naisen hedelmällinen vako tuottaa sellaisen määrän lapsia, ja olisiko miehen oma siemen nyt otolliseen aikaan laskeutumassa naisen pyhimpään. Naista syvään ja hartaudella naidessaan mies piteli naisen vasenta nimetöntä kädessään ja pyöritti vihkisormusta sormiensa välissä. Laskiessaan toiset siemenensä naisen uumeniin ähkäisi mies lauetessaan naisen korvaan yhden ainoan sanan: "Huora".

Häpeillen kiirehti nainen pesulle käymälään ja mies marssi miehen työn tehneenä, ylpeänä itsestään ja siemenestään omalle autolleen.

Uskovaisperheen lähtiessä leirintäalueelta mies seisoi katselemassa autonsa vieressä. Katseet kohtasivat matkalaisen ja naisen välillä, ja matkalainen hieroi ylpeänä kämmenellään vatsaansa, muistuttaakseen vielä naiselle, kenen siementä tämä kantoi.